Jääkausi

Maapallolla eletään jääkausi aikaa. Se tarkoittaa, että lämpökaudet ja jääkaudet vuorottelevat. Jääkausien aikana maapalloa peittää mannerjäätikkö. Lämpökauden aikana ilmasto on niin lämmin, että mannerjäät sulavat. Jää- ja lämpökausien vaihtelun saa aikaiseksi akselin kaltevuuden ja maapallon kiertoradan soikeuden muuttuminen. Nämä tekijät vaikuttavat auringon säteilyn määrään, joka tulee maapallolle. Kun ilmasto viilenee, niin kesätkin ovat viileämpiä. Jos lumi ei ehdi sulaa ennen kuin uusi lumi sataa seuraavana talvena, alle jääneestä lumesta muodostuu jäätä, ja niin nykyiset (vielä jäljellä olevat) mannerjäätikötkin on joskus syntynyt. Viimeksi lämpökausi on ollut n. 120 000 vuotta sitten, tämä Eem-lämpökaudeksi kutsuttu lämpökausi kesti noin 20 000 vuotta. Viime jääkausi oli nimeltään Veiksel. Veiksel-jääkausi kesti noin 100 000 vuotta.

Dokumentti jääkauden jäljistä ja ilmastonmuutoksen haitoista jäätiköille: 

Jääkauden jälkiä luonnossa:

Kallioon jääneitä uurteita ja kuoppia jääkaudelta. Ne syntyivät kun liikkuva jäätikkö raapi ja rouhi kallioperää. C/Martta Rintanen


Jään siirtämä iso kivi eli siirtolohkare Melassuon maastossa. Siirtolohkareita on ympäriinsä maastossa, koska ne ovat kulkeutuneet jään ja jäätikköjokien mukana. C/Nelli Hellberg

Siirtolohkareen päältä oli Helka-koiran mielestä hyvät näkymät. CC BY NC/ Vilma Kaljonen

Virtaava vesi tekee uria maahan ja kuluttaa sitä. Jäätikköjoet kuluttivat itselleen uria jäätikköön.
CC BY NC/Vilma Kaljonen

Kesäinen ranta Hangossa. Rannassa on kiviä, koska ne ovat suunnilleen saman painoisia ja ne ovat vajonneet jäätikköjoen virrassa samalle alueelle. CC BY NC/Vilma Kaljonen

 Hiidenkirnut voivat olla tosi syviä. CC BY NC/Vilma Kaljonen

Hiidenkirnu Hangossa. Jos jäätikköjoen virrassa kivi jää pyörimään paikalleen se pitkän ajan kuluessa kaivertaa koloa kallioon. Tässä hiiden kirnussa jauhinkivi on vielä paikallaan. Iso pyöreä kivi hiidenkirnussa on jauhinkivi, joka on kaivertanut kuopan.
CC BY NC/Vilma Kaljonen

Savikot on syntynyt, kun kaikkein pienimmät kallioperästä irronneet palaset ovat vajonneet samalle alueelle. Savikkoja käytetään viljelystarkoitukseen. CC BY NC/Vilma Kaljonen

JÄÄKAUDEN JÄLKEEN...

Maa kohoaa jääkauden jälkeen. Kohoamiseen vaikuttaa se, kuinka paksua jäätikkö oli alueella. Valtava jäätikkö painoi alla olevaa maata alaspäin ja maa vajosi jään painon alla. Nyt kun jäätä ei enää ole, maa kohoaa takaisin eli se tavallaan palautuu siihen missä oli joskus ennen kuin jäätikkö syntyi. Maankohoamisen seurauksia ovat esimerkiksi:

• rantaviivan ja vesialueiden muuttuminen
• koska maa kohoaa rannoilta ja vesialueita kuroutuu umpeen tai ne pakenevat kauemmas
• eläimien elinympäristöt muuttuu
• esim. järvet madaltuvat ja niissä oleva vesi vähenee
• kun vesi on matalaa, siellä alkaa kasvaa enemmän kasveja ja järvi alkaa umpeutua.
• myöhemmin järvestä voi tulla suo, eli on hyvin mahdollista että soiden määrä Suomessa lisääntyy
• mereen tulee uusia kareja ja pikku saaria
• rannikot madaltuu
• satama-alueita täytyy ruopata eli kaivaa syvemmäksi
• laivojen kulkureittejä täytyy muuttaa tai syventää
• nykyiset saaret kasvavat ja lähellä rannikkoa sijaitsevat saaret voivat kasvaa kiinni mantereeseen.
• satama- ja rannikkokaupungit siirtyvät kauemmas rannikosta
• nykyiset hiekkarannat kasvavat
• jossain vaiheessa ne ovat sisämaassa
• sisämaahan tulee lisää mäkiä ja vanhat mäet nousevat
• viljelymaasta voi tulla käyttökelvotonta
• mäillä maa voi olla liian kuivaa ja alemmilla alueilla liian märkää, kosteuden pitäisi olla sopiva että kasvit kasvavat hyvin.

Perniössä maa kohoaa noin 3-4 mm vuodessa. Voimakkaimmillaan kohoaminen on perämeren alueella, jossa maa voi kohota jopa 8 mm vuodessa.

Perniön maa kohoaisi sadassa vuodessa 300-400 mm eli 3-4 metriä

Tuhannessa vuodessa maa kohoaisi 3000-4000 mm eli 30-40 metriä