Maaseudulla

Maaseudun voi mieltää monella tavalla. Perniön keskustassa kerrostalossa asuva henkilö voi ajatella asuvansa maalla eli maaseudulla. Minun mielestäni maaseutuun kuuluu peltoaukeat ja metsät ja maanviljely ja kotieläimet. Taajama-alueen ulkopuolella aukeaa isot pellot ja suuret korkeat metsät. Taajaman ulkopuolista aluetta kutsutaan haja-asutusalueeksi, ja sitähän se onkin. Ihmiset asuavat aika kaukana toisistaan, ja välillä tulee keskittymiä, että on muutamia taloja lähekkäin.

Maaseutu jaetaankin kolmeen osaan: kaupunkien lähimaaseutu, ydinmaaseutu ja harvaan asuttu maaseutu. Paikka, jossa minä asun kuuluu ydinmaaseutuun. Täällä on jo kauan viljelty maata ja viljellään yhä. Perniön keskusta voikin vielä olla kaupunkien lähimaaseutua, mutta vähän kauemmas niin ollaan ydinmaaseudulla.



Taajama-aluetta merkataan taajamamerkeillä. Ensimmäinen merkki ilmoittaa taajama-alueen päättymisen ja toinen sen alkamisen. Kuva1, kuva2

Maaseudulta ihmisiä on muuttanut paljon kaupunkeihin parempien palvelujen ja niiden läheisyyden takia.


Kuvassa Helsinki ja helsinkiläistä asutusta. Linkki kuvaan


MAANVILJELY
Maaseudulla alkutuotanto eli maa- ja metsätalous ovat tärkeä, vaikkakin häviävä elinkeino. Etelä- ja Länsi-Suomessa on paljon maanviljelyä, eli kasvatetaan pelloissa viljaa; kauraa, vehnää, ohraa, ruista. Tai voidaan viljellä perunoita, sokerijuurikkaita tai vaikka rypsiä. On myös maatiloja, joissa kasvatetaan pääasiassa kasviksia ja kasvihuone tuotteita. Esimerkiksi, kurkkuja, tomaatteja ja erilaisia salaatteja. Heinäkasveja viljellään jotta niistä voidaan tehdä rehua tai säilörehua eläinten ruuaksi. Esimerkiksi lehmille tai hevosille.

Usein pelkkä maanviljely ei riitä perheen elättämiseen ja tarvitaan jokin sivuelinkeino. Se voi olla vaikka metsän kasvatusta tai koneurakointia. Joillekkin maanviljely on vain harrastus ja heillä on jokin toinen ammatti.


Metsuri metsäkoneen kanssa kaatamassa ja karsimassa puita. Linkki kuvaan


Ensin puu katkaistaan alhaalta. Sitten rullat menevät puunrunkoa pitkin ylös ja samalla oksat karsiutuu pois. Jaa pelkkä jätti tukki. Tukit kasataan isoiksi kasoiksi, josta ne sitten viedään tukkirekan kanssa jalostukseen. Linkki kuvaan


Sokerijuurikas näyttää tältä:
Linkki kuvaan

































 Vielä pellossa ollessaan juurikkaista näkyy vain naatti eli yläosa. Juurikaspellot näyttävät tältä:
 linkki kuvaan



Sokerijuurikkaat nostetaan juurikaskoneella eli juurikkaannostokoneella. Naatit eivät tule mukaan kuormaan. Juurikkaat kulkevat eräänlaista liukuhihnaa pitkin säiliöön ja matkalla juurikkaasta irtoaa likaa ja multaa. Juurikkaat yritetään aina pitää mahdollisimman puhtaina. Linkki kuvaan

Kun juurikkaat on nostettu ne kaadetaan pitkään riviin eli juurikasaumaan.  Linkki kuvaan


Aumassa ne on helpompi tarvittaessa peittää. Myös niiden kerääminen on helpompaa. Nykyaikaisella Euromaus koneella ne on helposti kerättävissä suoraan rekkoihin. Linkki kuvaan



Peruna on hyvin yleinen raaka-aine suomalaisissa ruuissa. Perunaa voidaan käyttää monessa muodossa. Me kasvatetaan kotona perunaa.
CC BY NC/Vilma Kaljonen 
Perunoita koreihin kerättynä.
 CC BY NC/Vilma Kaljonen
Perunannostokone. Se heittelee ja kaivaa perunat ylös ja sitten ne kerätään käsin ämpäreihin ja viedään koreihin. Meillä on aina koko perhe mukana perunannostossa ja se sujuukin yllättävän nopeasti, vaikka pelto olisikin vähän isompi.
 CC BY NC/Vilma Kaljonen
Perunoita odottamassa keräämistä.
CC BY NC/Vilma Kaljonen
Syksyllä 2013 tuli useita tällaisia jättiperunoita.

VILJAN TUNNISTUS
Ohra. Ohran erottaa muista viljoista sen pitkien ''hapsujen'' eli vihneiden ansiosta.


kuva1 Kaura. Kauran tunnistaa siitä, että siemenet kasvavat ''ryppäissä'' eli oikeammin röyhyissä.



Vehnä. Vehnällä ei yleisesti ole vihneitä, mutta sellaisiakin lajeja saattaaa olla. Vehnä on maailman tärkein leipävilja eli ruokaan käytettävä vilja. Linkki kuvaan


Ruis. Ruis on muita viljoja vähän tummempaa. Rukiillakin on tähkissään eli osassa jossa siemenet kasvavat vihneitä. Linkki kuvaan


Vilja puidaan pellosta puimurilla, kun se on tarpeeksi kypsää ja mahdollisimman kuivaa. Linkki kuvaan

 CC BY NC/Vilma Kaljonen
Puimurin leikkuupöydässä sijaitsevat leikkuuterät katkaisevat viljan varren ja loppu menee puimurin sisään. Siellä ne murskataan ja siemenet erottuvat ja menevät säiliöön. Puimurin perästä tulee ulos olkea ja pahnaa, jota voidaa käyttää esimerkiksi lehmien tai kanien tai muiden eläinten kuivikkeena.

 CC BY NC/ Vilma Kaljonen
Puimurin leikkuupöytä haalii viljaa itseensä, ja pyörivä osa taittaa viljaa niin että se osuu hyvin hyvin teräviin leikkuuteriin.  



Töitä tehdään yötä myöten. 0:50 kohdassa näytetään itse puimista puimurista ja kuinka säiliö tyhjennetään kärryyn.

CC BY NC/Vilma Kaljonen
Täällä Suomessa puitu vilja on vielä niin kosteaa, että se laitetaan kuivuriin kunnes se on riittävän kuivaa. Kuiva ja valmis vilja haetaan rekkojen kanssa pois ja viedään jalostettavaksi. 

REHU
Kuivasta, pöyhimellä pöyhitystä heinästä on tehty paalaimella pyöröpaaleja. Paalien ympärillä on verkkoa, että ne pysyvät kasassa. Jos paali päällystetään muovilla siitä tulee säilörehua, säilörehu nimensä mukaan säilyy parempana, ja paalit voi vaikka jättää talven ajaksi pihalle. Linkki kuvaan

Tässä videossa tehdään isoja pyöröpaaleja. Videolla kerrotaan vähän pyöröpaalaimen toiminnasta. Alussa kummallisen näköisellä koneella heinä kerätään yhteen, että ne on helpompi paalata.

Heinä voidaan myös paalata pienemmiksi kulmikkaiksi paaleiksi. Ne voidaan kerätä pellolta myöhemmin tai kerätä suoraan paalaimesta paalaimen perään kiinnitettyyn peräkärryyn. Linkki kuvaan


Suomi on maailman pohjoisin maanviljelymaa, ja täällä viljely keskittyy Etelä- ja Länsi-Suomeen, ja siksi näitä alueita kutsutaan vilja-Suomeksi tai Suomen vilja-aitaksi. Toki täällä on myös karjataloutta, kuten sikoja ja nautoja. Suurin osa isoista karjatiloista sijaitsee Itä-Suomessa ja pohjoisemmassa. Lapissa kasvatetaan poroja. Porojen kasvatus on hyvin tärkeä elinkeino Lapissa asuville.


Porolauma Linkki kuvaan


Meillä kotona viljellään maata ja meillä on ollut aikaisemmin maitokarjaa. Lehmiä, hiehoja ja vasikoita. Nimitykset menevät monesti sekaisin. Nauta on lajin nimi kuten esimerkiksi kissa. Naudat jaetaan sukupuolen perusteella sonneiksi eli häriksi (uros) ja lehmiksi (naaras). Vasikka on lehmän poikanen. Hiehoksi kutsutaan naaras nautaa, joka ei vielä ole synnyttänyt. Hiehot ovat siis vähän nuorempia.

Omia lehmiä, omalla pellolla kesällä 2004. C/Antti Kaljonen

Lihakarjanaudoista saadaan lihaa. CC BY NC/ Vilma Kaljonen


Itse olen asunut koko ikäni maaseudulla. En oikeastaan voisi nyt kuvitellakkaan asuvani kaupungissa. Maalla asuminen on ihanaa. Tykkään oikeasti asua täällä ''korvessa''. Huonona puolena on, että koulu matkoissa kestää kauan ja palvelut on kaukana. Kaverien luo on myös aika pitkä matka, jos ei lasketa naapurien lapsia, joiden kanssa tulee vietettyä paljonkin aikaa. Täällä oppii myös asioita, joita kaupunkilapset eivät välttämättä ikinä osaa tai opi ymmärtämään. Olen pienestä asti ollut mukana auttamassa töissä, ja ihan pienenä isin kanssa traktorissa pellolla oleminen oli varsinainen elämys. Suosikkeja on aina ollut traktorin peräkärryssä matkustaminen ja viljakuormassa pyöriminen ja leppäkerttujen kerääminen. Silloin kun meillä oli lehmiä niin paalaus kuului joka kesän traditioihin.

 C/ Antti Kaljonen
 C/ Sari Kaljonen  Tässä olen isin kanssa ajelemassa traktorilla.
C/Antti Kaljonen

 C/Antti Kaljonen
C/Antti Kaljonen
Minä ja ystäväni Nelli navetassa vuonna 2007 :D

 CC BY NC/Vilma Kaljonen
Maaseudulla asuttaessa kotipihoilla voi kasvattaa vaikka mitä. Esimerkiksi herkullisia vadelmia. Kotona kasvatettu ruoka on lähiruokaa parhaimmillaan. :)
CC BY NC/Vilma Kaljonen
Tämä on vilja-aitta. Vilja-aittoihin vietiin entisaikaan vilja kuivumaan.

CC BY NC/Vilma Kaljonen
Meidän vanhan kivinavetan seinään on kirjoitettu sen rakennusvuosi. Se on siis jo yli 100-vuotias.

 CC BY NC/ Vilma Kaljonen
Kaunis auringonlasku maisema.

CC BY NC/Vilma Kaljonen
Kun Suomi täytti 50-vuotta, kasvatettiin kotikuusia ja laitettiin tällaiset kyltit useisiin paikkoihin, yksi on meidän pihassa. Kuusi on jo tosi iso. Mitäköhän keksitään Suomen 100-vuotis synttäreillä?

Kun kotona on tilaa pihalla pystyy harrastamaan ja liikkumaan ihan kotona vapaasti! :)
Se on iso plussa maalla asumisessa, ja naapurit on niin kaukana ettei aina tarvitse katsoa miltä näyttää ja mitä on päällä kun astuu ovesta ulos :D..

CC BY NC/Vilma Kaljonen
CC BY NC/Vilma Kaljonen

LÄHIRUOKAA 3.4.2014

Olimme tänään maantiedon tunnilla Perniön K-Supermarketissa tutkimassa sen hetkistä lähiruoka, eli lähellä tuotetun ruuan valikoimaa. Kysyimme tietenkin luvan kuvaamiseen ja tutkimuksen tekemiseen ja hyvin ystävällinen myyjä auttoi meitä alkuun ja antoi vinkkejä mistä etsiä!
www.salofood.fi/ Tästä linkistä voit etsiä Salolaista ruokaa ja lähimmät tuottajat! :)

Eli tässä tutkimustuloksiamme:

CC BY NC/Vilma Kaljonen
 Eli olimme Perniön K-Supermarketissa. Kanssani ruokaa etsimässä olivat Martta, Ronja ja Noora.

CC BY NC/Vilma Kaljonen
Vaanelan puutarhan tuotteita oli monia. Tässä kevätsipulia.
CC BY NC/Vilma Kaljonen
 Tässä Vaanelan Puutarhan avomaankurkkuja :)

 CC BY NC/Vilma Kaljonen
Pekka Grundströmin kasvattamia perunoita. Vuonna 2009 Grundströmin perunoita sai ilmaiseksi. Hinta oli niin alhainen, että kasvattaja antoi perunat mieluummin ilmaisena. Uutisesta kertoo Yle. Linkki

 CC BY NC/Vilma Kaljonen
Vaanelan karkkitomaatteja
  CC BY NC/Vilma Kaljonen
Tässä Martta kertoo ja tietää, että Historia lehti tehdään Somerolla, joka on ihan lähellä Saloa.
  CC BY NC/Vilma Kaljonen
Perniön oma lehti Perniönseudun Lehti.  www.pernionseudunlehti.fi
  CC BY NC/Vilma Kaljonen
Koko Salon lehti, Salon seudun sanomat. /www.sss.fi
  CC BY NC/Vilma Kaljonen
Ja lisää ruokaa. Vaanelan erilaisia salaatteja. :)
   CC BY NC/Vilma Kaljonen
   CC BY NC/Vilma Kaljonen
   CC BY NC/Vilma Kaljonen
Meritalo valmistaa hilloja, mehuja ja hyytelöitä. meritalo.com

   CC BY NC/Vilma Kaljonen
Perniön Ylistalon herneitä


   CC BY NC/Vilma Kaljonen
Kemiö on Salon lähellä, eli Kemiöstä Kemiön Myllyn jauhot ja suurimot.

   CC BY NC/Vilma Kaljonen
Perniön Kebabin pakatut herkulliset kebabrullat. Kebab valmistaa erilaisia kebabrullia ja myös kebabhampurilaisia. Kebabin rullatehdas on Perniön keskustassa. Kebabrullia myydään useissa paikoissa Salonkin ulkopuolella. Perniön kebabin lisäksi jopa 88 muussa paikassa. 

   CC BY NC/Vilma Kaljonen
Lihasäilykkeitä Somerolta.

   CC BY NC/Vilma Kaljonen
Perniön lihan erilaisia lihatuotteita, makkaroita ja nakkeja.
   CC BY NC/Vilma Kaljonen
Kuiron Leipomon leipiä Salon keskustasta.
   CC BY NC/Vilma Kaljonen
Muualla valmistettuja, mutta Perniössä paistettuja patonkeja.

   CC BY NC/Vilma Kaljonen
Perniön Lihan palvikinkkua ja vieressä Someron palvikinkkua.
   CC BY NC/Vilma Kaljonen
Perniön oma erikoisuus laukkamakkara! Perniössä kotitaloustunneilla ''sivistetään'' oppilaita ja kaikki maistavat laukkamakkaraa edes vähän. Se on kuitenkin aika erikoista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti